Mistä kaikki alkoi?
Palaamme vuoteen 1995, jolloin isosiskolleni tuli isovillakoira narttu Sola’s Simone. Ihastuin palavasti tuohon majesteettisen upeaan koiraan. Simone oli uskollinen ystävä ja omasi ihastuttavan luonteen. Tuolloin ei kuitenkaan vielä ollut aika omalle koiralle, vaan sain vielä tovin odotella. Muutamat vuodet menikin ahkerasti koirakirjoja ja rotuja selaillen.
Olin jo lapsena ihastunut sheltteihin ja olisin sellaisen ensimmäiseksi koiraksi halunnut, mutta äidin allergian vuoksi päädyimme villakoiriin.Sain odotella omaa koiraani vuoteen 2000, jolloin perheeseemme muutti aprikoosi keskikoinen villakoira narttu Dana, viralliselta nimeltään FI CH Miranja’s Faceto Fiorina. Innostuin Danan kanssa myös näyttelyistä, näyttelytin sen Suomen muotovalioksi. Teimme myös kotona Danalla pentueen, joka meni Miranja’s kennel nimelle. Raunille kiitos yhteistyöstä sekä kaikista opeista mitä sain.
Vuosien varrelle on mahtunut ikimuistoisia hetkiä puudeleiden parissa. Kuitenkin 2000-luvulla ihastuin näyttelyitä kiertäessäni Bullmastiffeihin. Odotin vuosia omaa Bullmastiffia, kunnes vuonna 2006 syntyi upea punainen uros CIB, FI, SE, NO, RU, EE, LV, LT, SLO CH Bullgrin’s Double Damage “Mosse”. Mosse ihastutti minut rotuun lopullisesti. Sen uskollisuus ja ystävyys oli jotain uskomatonta. Kiersin Mossen kanssa näyttelyitä useissa maissa. Mosse voitti vuonna 2007 Bullmastiffien erikoisnäyttelyn. Lisäksi se voitti Slovenian erikoisnäyttelyn vuonna 2009. Mosse oli reissuseuralaisena rento ja leppoisa, kotona uskollinen ystävä. En unohda tuota urosta koskaan! Tämän koiran myötä ihastus rotuun ei koskaan sammu ja kotona tulee aina olemaan paikka Bullmastiffille.
Palaamme vielä takaisin puudeleiden pariin ja vuoteen 2009, kun elämääni astui kuvioon Luigi. Upea musta keskikoinen villakoira uros CIB, FI, EE CH TLNW-12 Nutlee Ennis Del Mar. Luigi menestyi näyttelyissä erinomaisesti. Se oli myös arvokas jalostuskoira jättäen useita kauniita pentuja jälkeensä ympäri maailmaa. Eikä vain kauneutta, vaan myös ihastuttavaa luonnetta, jonka Luigi itsekin omaa.
Luigin myötä sain kipinää ja ajatusta myös kasvattamiseen. Hain vuonna 2013 kotiin Latviasta Norjalais-sukuisen mustan keskikokoisen nartun CIB, FI, SE, RU, EE CH TLNW-16 Nice Steps Disco Diva “Moona”. Moona oli kaunis, luustoltaan terve ja ihastuttava luonteinen narttu. Kaikki tuntui täydelliseltä ja vuonna 2015 Moona sai ensimmäisen pentueensa. Kuitenkin vuonna 2016 Moona sairastui epilepsiaan ja SLO:hon ja vuonna 2018 epilepsia vei voiton ja Moona jouduttiin surun saattelemana lopettamaan. Olin myös ennen Moonaa tuonut yhden keskikokoisen nartun Slovakiasta, mutta pahan allergian vuoksi jäi koira käyttämättä jalostukseen.
Uskon kuitenkin, että nämä ongelmat puudeleiden parissa vahvistivat ajatustani miten tärkeää terveys on jalostuksessa.
Ajatus lapsuuden haaverodusta sai alkunsa kun otin Sannaan yhteyttä. Sannan kanssa ollaan tunnettu jo vuodesta 2008, kun meille muutti Sannalta ragdoll kissa. Odotimme vuoden ajan tiettyä yhdistelmää ja niin vuonna 2017 syntyi Elviira, Starsong Hot Gossip. Elviiran isän linja on kasvatusta ajatellen mielenkiintoinen, koska täysin samaa linjaa ei muilla Suomessa ole. Elviiran isän kasvattaja Cheryl Anderson on kasvattanut shelttejä USA:ssa aina vuodesta 1966 lähtien. Elviiran isä oli Elviiran syntyessä täyttänyt juuri 14-vuotta ja eli edelleen täysin terveenä. Olen hyvin kiitollinen, että saan tätä arvokasta linjaa myös omaan kasvatukseeni jatkossa. Elviiran emälinja on myös elinvoimainen ja useaan sukupolveen hyvin tunnettu. Takana on useita hienoja periyttäjiä. Elviira omaa ihastuttavan työmoottorin ja sen kanssa olenkin saanut tutustua enemmän käyttöpuolen lajeihin, kuin näyttelyihin. Sannalle iso kiitos yhteistyöstä sekä opeista rodunpariin.
Terveys ja luonne tulevat olemaan kasvatuksessani ensisijaisen tärkeitä, kuitenkaan unohtamatta rodunomaista ulkomuotoa. Virheistä oppineena en pidä enää kasvatusta täysin yhden linjan varassa, vaan pyrin pitämään 2-3 täysin erilinjaista narttulinjaa elinvoimaisessa käytössä jatkoon. Haluan olla linjoistani avoin ja rehellinen kaiken suhteen. Toivon, että Hellfox sheltit voivat olla luonteeltaan avoimia ja niistä olisi arkielämän lisäksi tarvittaessa seuraa moneen menoon ja harrastamiseen.
Omat koirat elävät meillä kotona perheenjäseninä, kiitos miehelleni, että hän jaksaa olla tukena koiraharrastuksen parissa.
